Rakkaimpani! Eilen tuli karjakko ja sanoi, että hän haluaisi lähteä etelään karjakoksi. Siellä on 35 lypsävää ja siinä lähettyvillä on minun kurssitovereita karjakkona, niin ne kovasti pyytävät. En tosin saa niin isoa palkkaa kuin täällä, vaan huolikin on vähempänä. Lähtisin toukokuun 1 päivä. Emme osaa täällä mitään ratkaisevaa sanoa, vaan kirjoitan Helsinkiin, sillä tuntuu se niin ikävältä. Tämä paikka olisi mieluinen ja koti lähempänä. Näin puhelimme. Tämä aavistimme joulun aikaan Kertun kanssa. Kun hän tuli kotoa, uskoimme hänen esittävän tämän asian ja sanovan itsensä irti. Tuumikaa nyt mitä teemme. Hän tuumi, nyt pääsevät karjakot koulusta ja kun heti sieltä ottaisi niin opastaisin ennen kuin lähden.Sen varsan lupasin myydä. Tuliko hairahdus, sillä Kalervo sanoi, nyt tuli varsan ostaja, minä myyn Yllin, sanoin myy se Kukkaro ja reippaasti 3000 mk. Kalervo luuli sanoneensa meille Katrin kanssa Hulmuri. Olin vintissä, kun kuulin, mikä olikaan tämän varsan nimi. Se on Hulmu ja näen kartanosta lähtevänkin sen. Kun tulin alas vintiltä kysyin Katrilta Hulmuko myytiin. Minäkin olin viemässä Yllille leipää, vaan kun näin että se oli H niin en saattanutkaan mennä. Kalervo tuli kysyin Hulmunko möitkin niin sanoi ei toisesta oli puhe. Kalervon oli tosi paha olla ja minä lohdutin.
Näin oli taas menevä, sillä mehän emme millään pärjää rahasta, kun meijeristä ei saa mitään ja tuommoinen väki. Jos olisit sanonut, niin olisin pannut vastaan. En olisi ymmärtänyt, kun Veikko on niin kiittänyt ja antanut nimikoksenikin. Näin määräsi meidän Ohjaajamme. Nyt oli yksi vaikeus voitettavana, mitä Veikko sanoo. Ja Veikko sanoi, kyllä olisin Kalervo tykännyt huonoa, jos et olisi myynyt, sillä ei siitä olisi tullut meille työhevosta ja sait kohtuullisen hinnan ja me emme pärjää rahasta. Näin taas johdettiin meidän asiat tahtomattamme.
Veljesi Jaakko tuli eilen tänne ja niin erilaisena. Aivan toisenlainen henki näytti häntä hallitsevan. Hän oli Niemelän Heikin luo tullut. Kun menin käväsemään eilen Niemelään, emännälle oli asiaa, niin sielläpäs istuikin veljesi Jaakko Heikin vuoteen vieressä. Hän niin iloisesti sanoi, Erkkikö sanoi, että olen täällä. Ei Erkkiä en ole nähnyt.
Puhuessamme pulasta. Olen ja kuulun pulamiehiin, vaan kun se nimitettiin kansanpuolueeksi, niin henki muuttui ja siihen minä en kuulu. Sanoin olen sydämestäni toivonut, että Jumala aukaisis teidän silmänne näkemään mihin olette menossa, voi miten kiitollinen olen, että silmänne ovat auenneet. Heikki sanoi, ei kaikkien silmät ole vielä auenneet, niiden täytyy mennä pohjaan aivan syvälle. Sanoin: Heikki nyt sanon ajatukseni, olen ollut iloinen puolestasi, että sinut pantiin tuohon, sillä kuohahtelevalla luonteellasi olisit tehnyt tyhmyyksiä ja mihin lopuksi olisit sortunut. Kun sitten Jaakko tuli käväsemään meillä sanoi: Heikki on vieläkin uudessa puolueessa. Menen häntä vielä oikaisemaan ja selostamaan miten asiat ovat. Ei enää tule heidän kokouksiinkaan väkeä. Kyllä ne ovat käyneet minua sinne pyytämässä, vaan sanoin en millään rupea mihinkään. Näin puheli Jaakko ja lähti vielä Heikin luo. Kiitos Jumalalle näistä kaikista. Kaiken väärän täytyy tulla päivänvaloon ja silloin se vain puhdistaa näköpiiriä. Ne henkilöt, jotka koettavat vääryydellä mennä eteenpäin. Jumala johtaa kansat ja yksilöt.
Täällä kävi Kärelampi ja rouva Laakso. He kertoivat, ettei Mäntsälän kapina ollut Lapuanliikkeen vaan vapaamuurarien järjestämän, johon kuului tämä Sunilan hallitus näin sanottiin Tappara nimisessä lehdessä. Lähetin sen sinulle, että saat lukea. En tahdo semmoista lukea ja aloin puolustaa, niin Maikki sanoi, eipähän sinun miestäsi syytetä tämmöisestä ala-arvoisesta vehkeilystä. Kiitin sielussani Jumalaa, että Hän Sinusta pitäisi kiinni ja ohjaisi puheesi ja työsi, että se kestäisi jo täällä tämän maisen päivän valon. Jumalalta olen aina Sinulle sitä pyytänyt, joka olet joutunut tai luonteesi pakotuksesta tämän raukan isänmaan kohtaloita osaltasi ratkaisemaan.”
Rakkaat kotona (aikoja sitten kirjoitettu)
Kyllä tunnun olleen jo kauan täällä. Suunnittelimme isän kanssa, että heti kun isän kahvikutsut eduskunnassa päättyvät, lähden kotiin. Ja sitten lauantaina isä tulee syntymäpäiväänsä viettämään kotiin. Silloin olisimme juhlineet omaistemme ja ystäväin kanssa. Mutta siellä kahvikutsuilla otettiin minulta lupaus, etten tahdo isää kotiin enkä mene minäkään. Tämä oli minusta ikävä juttu ja raukesi lähtöni tulevaan viikkoon. Vieno on hartaasti toivonut minua näkevänsä ja hän tulee tänne vasta ensi torstaina, pääsisin näin ollen vasta torstai-iltana kotiin ja isän kanssa. En ymmärrä miten täällä aika menee, vaikka aina tuntuu olevan työtäkin semmoista näpertelemistä, vaan ei täällä kodilta tunnut. Kerttu laihtuu ja tekee työtä kovasti on aina menossa, hätäisesti söi ja lähti. Sitten vielä tuo Sampsasta huolehtiminen. Isä lähti aamulla kello 8 ei koko päivänä ole käynyt syömässä. Nyt juuri tuli edustaja Tarkkasen kanssa ja aikoivat mennä saunomaan. Tämmöistä huilimista joka päivä. Elnakin on samanlainen rauhaton. Tänään vedimme pyykin ja huomenna käydään ne mankeloimassa.
Katri kulta olettehan käyttäneet ne kalat, etteivät pilaannu. Ne laput saisit heti lähettää, vaikka en usko että saan sitä valmiiksi, vaikka kuinka koittaisin. En ymmärrä, missä aika kuluu. Lopetan, en osaa kirjoittaa täältä, sillä en tiedä mitään ja joutavia en viitsi kirjoittaa. Isä vaan ei oikein nuku öisin. Luen hänelle kirjaakin ja niin hän saa unen. Toki me kuulemme Veikon viimeisen kuulutuksen, kun tulemme kotiin. Koettakaa keittää mämmiä 2 kg on otettu tavallisesti maltaita. Kyllä pojat se raha-asia on ikävä. Isä arveli, että pitäisi ruokasali ostaa, mutta sanoin, ei viitsitä ostaa vaan lähetettäisiin ne tuhannet pojille ryskyn ostamiseen. Hyvää yötä. Panen nukkumaan. Korkeimman suojaa pyydän teille äiti”