Rakkaimpani! ”Nyt lähtee karjakko. Hän saa palkkaa vielä yli 1000 mk. Veronsa hän maksaa 210 mk. Meijeritilin saimme vähän yli kahden tuhannen. Kunnan vero on nyt 1/4 maksettava ja se on yli 2000 mk. Tuntuu kummalta, mistä saada rahat tähän kaikkeen ja tytöt pyytävät rahaa kesäpalttoihin ja vaatteisiin, niin eipä tiedä mitä tekee. Tätä kaikkea ajatellessa tulee sentään mieleen niin moni koti, jossa ei ole leipääkään eikä lehmille navetassa antamista. Semmoinen masentaa mielen.Kalervo vaihtoi Välikyläläisten velkakirjoilla ja sillä sähkömoottorilla sieltä Keskisestä sen höyrypannun. Kalervo ja Toivo nyt sitä puhdistaa eikä Kalervo sanonut saattavansa isälle sanoa mitään ennen kuin saa sen käyntiin. Se on niin likaantunut ja piessä, ettei tahdo alkuperäistä koneistoa sieltä löytyä. Miehet pilkkovat nyt puita ja niin saavat hevoset hiukan puhaltaa. Täällä on yhtä kuivat ilmat ja öisin kylmää. Eilen oli lämpöisempi ja taas tänään niin lämmin, kun ei tuule.
Katri puuhailee tarmokkaasti navetassa ja sanoo, polusta otimme karjakon, kyllä minä jaksan ja pidän todella tästä hommasta, eikä rasita aamuine nousu, kun illalla panen aikanaan nukkumaan. Tytöt ovat reippaita navetassa, vaan otimme tuo Pirilän Hildan maanantaihin asti, kun on poikinut monta lehmää niin se lisää lypsämistä ja menee pitkään navetassa. Karjakko syötti turnipsia, niin että nyt on kaikki eikä millään ruvettu antamaan niitto kauroja eikä heinänsiemenen sänkiä. Nyt ne tulivat Katrin syötettäviksi. Sitä Virtasen rehua toki vielä on. Soijan osto lopetettiin, sillä eihän tuosta tilistä maksa mitään välirahoja. Olen nykyään lukenut vanhoja kirjeitämme. On somasta niitä lukea. Silloinkin oli aina raha kaikki kassasta ja siitä olen aina kirjoittanut. Yksi aika oli hyvää, kun myimme heiniä Tossavaiselle ym. Ja nykyaikaisia kirjeitä en ole lukenutkaan. Korkein Sinua suojatkoon, niin olen aina toivonut. Nytkin lähetän tämän kirjeen tuomaan terveiset omaltasi”