Rakkaimpani! ”Karjakko Nylund lähti hyvin rauhallisesti talonväkeen nähden. Tyttötovereihinsa tuli ero raskaammaksi ja onhan totta tehdä työtä päivät pääksytysten ja sitten erota. Uusi karjakko Harja on vankka tyttö, nuoren näköinen. Hän on kahta vuotta meidän Katria vanhempi. Hyvin arka ja ujo, mutta luulen, että hänellä on oma vakaumuksensa. Hän halusi vasikat heti juottaa niin kuin on oppinut eikä niin kuin meillä nykyään on juotettu. Oli Katrille sanonut, minä rupean pitämään karjasta kirjanpitoa samoin sikalasta, sillä totuin siihen kun olin Koivikon karjakon sijaisena. Siitä pidimme myöskin, kun hän kiitti heiniämme ja niittokaurojamme ja niin ymmärtää sen väkirehun puutteen. No niin kun tulet käymään niin sitten arvostelet.Harjoittelijat tulivat illalla. Tavallisia nuoria. Vappu meillä oli kylmä, jäätävä tuuli ja väliin satoi rakeita. Perunansiementä ei ruvettu nostamaan aamulla, kun oli niin kylmä, vasta puolilta päivin. Pellolle ei ole yritetykään vielä. Veikko oli Mehtälässä äestänyt, vaan en usko että tänään kenenkään äes pystyy peltoon. Rukiin oraat ovat vähän elpyneet kun kosteutta saivat. Masentunut mieli täällä on ihmisillä vaan sitä en ihmettele, sillä raha, ruoka ja eläinten rehut ovat kaikki. Meitä kiusaa tuo suuri ja näihin oloihin liian korkeasti palkattu väki, se on joka painaa meitä ja pakottaa velkaa tekemään. Otimme tähän 13 vuotiaan tytön tiskaamaan, sillä en minä ole enää niin vahva, että aina jaksaisin mennä, sillä tuo ruuanlaiton muuttuminen ja astioiden käyttäminen on kymmenkertainen kun ennen.” —