Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi! Taas nuhtelen sinua, kun palautitte sen kirjeen, kun siinä oli Kalervolle ne sepän hautajaiskulut, jotka käskin lähettää Kalervon kautta. Olisihan teidän pitänyt ymmärtää, ettei yhtiöllä ole Kalervolle mitään asiaa, kun meillä tapahtuneita tapaturmia. Olisitte ilmoittaneet minulle, että olisin Kalervolta ottanut valtakirjan, ellei sitä postista muuten saa. Nyt menee viikko tässä ja heillä on puute. Käskin sen lähettää Kalervolle, että saatte omanne. Samoin tulee ilmoittaa osuuskaupan hoitajalle, että tulevat yhdessä noutamaan niitä rahoja, että saa osuuskauppa myös osansa. Tuon Hilman asia ei minua oikein miellytä, sillä ei seppäkään olisi sitä ansioillaan saanut leikkauksille.Kävin aamulla Kalervon luona. Hän näytti entistä virkummalta ja saa jo enempi ruokaa. Kerttua ei näy ei kuulu, vaikka kello 7:30. Hänellä on niin kiire, ettei tule syödyksi eikä juoduksi. Ehkä järjestelykykykin kärsii tuosta. Eikä se kumma olekaan, kun ajaa voimansa noin loppuun. En yhtään pidä tuollaisesta työtavasta. Mitä niistä tutkinnoista, jos menettää terveytensä. Ja se on sillä rajalla Kertunkin kanssa. Näin taas pahaa tuultani puran sinulle, jolla pitäisi olla voimia näinä päivinä saada ihmeitä aikaan. Mutta älä ota näitä sydämellesi, sillä ei näillä paha tarkoitus ole.
Tulen perjantaina kotiin. En tiedä onko se pahempi vai parempi, kun en ennen joudu. Toivotaan, että kaikki soljuu eteenpäin ja nuoret pääsevät toiveittensa perille. Olisi ollut hyvä niitä vähän siirtää, kun kaikki ovat niin kovin väsyneitä ja hermot lopussa. Ja hyvää olisi jonku päivän lepo tehnyt minullekin, mutta näin lienee nyt paras. Panen pojille 2500 mk taaskin. Syd. terveiset Kyöstiltäsi”