Rakkaimpani! ”Arvelet varmaan, että mitäs nyt kun taas kirjoitan. En kirjoita itsestäni, en haaveistani enkä olettamuksestani, anna ne anteeksi. Nyt puhun tärkeästä asiasta. Täällä ei voi kunta maksaa palovakuutusrahastosta mitään, jos tulipalo sattuu. Sen sanoi minulle Salanne, sen vuoksi, että osaamme järjestää vakuutuksemme toiseen yhtiöön. Onni Halmetojalle ei enää voitu maksaa. Tämä on kamala juttu. Hoidathan sinä tämän asian heti.Odotin illalla soittoa, vaan ei kuulunut, lähdin kävelemään, että tulisi unikin paremmin ja nukuinkin hyvin. Katselen taas kaiken toisella tavalla. Sitten toinen asia. Saako sepän perhe tapaturmayhtiöltä korvauksen. Sitä kysyttiin minulta Sarjanahteen osuuskaupasta, kun sepän emäntä oli ostamassa vaatetta, että saavat sepän arkkuun. Todistin, että he saavat ja sitten rupesikin pelottamaan, jos lakia on muutettu. Muistan, kun kerran selitit, jos työmies on talon työssä ja matkalla tapahtuu tapaturma niin yhtiö korvaa siitä samoin kun olisi talon työssä ja tämän selityksen muistain uskalsin sanoa, että yhtiö maksaa. Tilanne on toivotonta jo melkoisen paljon täällä, sillä yhä on kuulakkaan kirkas taivas täällä ja tuuli pohjoisessa.
Eilen oli koko päivän raudan kylmä tuuli pohjoisesta ja yöllä 3 astetta lämmintä. Äestämässä koetetaan olla. Eilen Kalervo koetti polttaa kuloa. Kalervo tuossa kävi huolekkaana ja masentuneena ja sanoi, että voi kun pitäisi saada salpietaria ruispelloille. Ei kestä Kalervonkaan hermot vastatuulessa. Ei muuta kun hän pysyisi terveenä, vaan kun sekin horjuu. Pesämaa on joutunut vielä 7000 maksamaan. Ville koettaa hoitaa sitä asiaa. Ethän muistele semmoista mitä kirjoitin, ei se tullut mistään muusta kuin väsymyksestä ja luin vanhaa, jota ei kukaan saisi penkoa. Jumala Sinua suojatkoon. Lieneekö selkäsi terve. omasi”