Kirje 1933-5-8, Kotona
Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi ja rahasta. Juuri soitti Sarjanahteen osuuskaupanhoitaja ja kysyi kuka maksaa sepän hautauskustannukset, kun perhe tulee aina noutamaan eikä maksusta puhuta mitään. Sanoin, olemme antaneet 250 mk, eikö mitään ole ostettu rahalla, ei mitään ja minä olen jo antanut tavaraa useamman sadan markan edestä, niin en uskalla enää antaa ellen tiedä kuka kaiken maksaa. Olen kuullut, että he käskevät kauheasti väkeä. Eikö tunnu pahalta, kun ihmiset eivät osaa vähääkään laskea, mitä sopii tehdä, että varat riittävät. Kaupanhoitaja sanoi, ettei mitään hautajaistarpeita ole vielä ostettu kuten nisujauhoja, kahvia, sokeria. Kaikki on ostamatta kalliimpi tavara. Kysyin, mitä he ovat ostaneet, yhtä ja toista omia tarpeita varten, vaan ei ruvenneet puhelimessa selvittämään. Kun Kalervo antoi sen rahan sille Veeli pojalle, niin sanoi, että tapaturmayhtiö maksaa niin vähän hautajaiskustannuksia, niin isä käski tämän antaa, kun yhtiöltä ei joudu vielä, että saatte ostaa hautajaistarpeita. Tässä olen miettinyt, ettei penniäkään enää anneta heille rahaa vaan täytyy meidän hoitaa tuo rahapuoli. Neuvo sinä mitä teemme täytyykö kaupanhoitajan yhä antaa tavaraa. Nyt käsitän vähän, miten vaikea oli sepän elättää tuota perhettään.Pesämaa on pajassa Niilon kanssa ja Niilon sormi eilen puristui jonku ison rattaan väliin niin pahasti, että keskisormen keskijäseneeseen tuli syvä haava. Se oli ilkeän näköinen ja täytyikin heti mennä lääkäriin, kun se oli jäsenen kohta. Muuten olisimme hoitaneet sen kotona. Sitten yksi asia vielä. Se Ojakankaan Katri kävi täällä ja pyysi eikö joku tytöistä kävisi katsomassa kirurgilla sisäosastolla hänen miestään Ville Valoa. (Katri sanoi olevan Kainon hänen kansakoulutoverina) ja sitten ilmoitatte meille, kun soitatte. Täällä eilen oli lämmin ja kaunis päivä, nyt kylmä tuuli ja pilvessä. Kalervo meni laitumia polttamaan. Milloin tulee kesä ja päästään kylvötöihin. Lämpöisin tervehdys omaltasi. Pitäisiköhön lähettää jonkunlainen seppele vai mitä arvelet”