Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi ja puheluista. Täällä on ruvennut niin kylmäämään, että perunannosto tuntuu olevan kintereillä. Joella on se rukiissa ollut maa jo aurattu, kun luultiin, että tulee sateet. Höyrypannua ovat Kalervo ja Toivo laittaneet ja tänään aikoo K viedä sen Korpihaan perille ja koettavat puida siellä kauroja, kun on niin tosi kaivat ilmat. Rukiita puidaan riihellä joka toinen päivä 2 riihtä ja 5 henkeä sen tekevät. Lehmät ovat olleet yötä ulkona vaan nyt täytyy ne tuoda kotiin yöksi.Teillä on alkanut eduskunta ja taas olet puhemies. Sen kuultuani pyydän sydämestäni Sinulle ymmärrystä ja taitoa, sillä ihminen itsessään on niin kovin pieni, joka tepastelee kuin sokea tietämättä mikä teko, mikä sana ovat meille kohtalokkaita, jotka kääntävät elämän suunnan toisin kun olemme itse suunnitelleet. Sen tähden meidän tulisi pyytää valoa ylhäältä, sillä sieltä tuleva valo valaisee järkemme ja älymme, niin että näemme itsemme omin voimin työskennellessä pieneksi ja lyhytnäköiseksi. Näin ajattelen täällä yksin ja tunnen kuinka säie säikeeltä katkeaa nämä maiset siteet. Koti, se lähenee, jossa ei koskaan muuteta pois. Ja sinne kotiin valmistetaan meitä niin ihmeellisesti.
Palvelija-asia on vielä rempallaan vaan koetamme saada sen järjestetyksi. Näimme Liitossa tämmöisen ilmoituksen. Kirjoita isä tästä selostus meille, vaan kirjoita selostaen eikä jyrkästi, vaikka seura olisi kuinka mahdoton. Kalervo huokailee tuossa rahahuoliaan ja sanoo isä se toki hoitaa meille tuommoiset asiat, sillä emme pääse mihinkään ilman velkaa. Lämpöinen tervehdys omaltasi. Milloin nimitetään apteekkari ja milloin Alamaan isäntä pääsee”