Kirje 1933-9-20, Kotona
”Täällä on yhä kauniit ilmat. Korpihaan kaurat ja joen rukiit saatiin eilen puiduksi. Joen rukiissa sanoivat olevan torajyviä kolmanneksi osaksi, siis ilman puhdistusta myrkyllistä viljaa. Eilen keskiviikkona puitiin herneet ja saatiinkin niitä runsaasti. Kalervo arveli tulleen lähelle 1000 kg. Perunamaita on äestetty ja nokittu perunoita. Emme oikein ymmärrä miten menettelemme perunain kanssa, sillä kellareiden ulkopuolella on 250 htl. Kyllä se maahan kuoppaan paneminenkin on suuri työ. Väliaikaisesti panimme talliin ja ruumenhuone on täynnä perunoita. Koetamme pitää oveja auki ja saada ilmanvaihtoa, vaan eilenkin oli niin kuuma aurinkoinen päivä, että tuntui kuin olisi alkukesän ilma, ja silloin pelottaa, kun perunat ovat suurissa kasoissa. Kalervo tarjosi Juholalle, vaan hän ei ole saanut menekkiä. Tänään tuodaan kaurat puitavaksi ja toiset repivät turnista irti hiostelemaan. Kyllä tuntuu ihanalta, kun näin supistuvat syystyöt ilman sitä veden kanssa taistelemista.Tule nyt Sinäkin katsomaan saaliitamme. Etkö pääsisi ensi pyhän aikana käväsemään. Olen aikonut ensi viikon alussa käydä marjassa Marin kanssa Hiitolasta, jos on näin kauniit ilmat. Lehmät on vielä pidetty yöllä ulkona, sillä yöt ovat niin lämpöiset, ettei mitenkään saata tuoda kuumaan navettaan. Meidän palvelija-asia järjestyi oikein nätisti. Miten sitten työn rinnassa menee, se on tietämätöntä vielä. Karjakkokin jo arveli menevänsä pois, kun luuli pääsevänsä Limingan emäntäkouluun karjakoksi, johon hänen kotiväkensä häntä puuhasi, vaan se asia raukesi niin hän jäi tänne. Jos hän olisi mennyt pois, emme olisi ottaneetkaan karjakkoa niin kuin Sinä esititkin siinä tapauksessa järjestettävän. Meillä on oikein hyvä suutari. Saappaat tulee rennosti päivässä. Vieno lieneekin hänestä kertonut. Lämpöinen tervehdys omaltasi”