Kirje 1933-9-25, Helsinki

Rakkaimpani! ”Kiitos kaikesta! Kiitos siitäkin kun narisimme taas eri aikaa toisillemme kuten ennenkin, joten ei tullut riitaa. Tai oikeastaan minä narisin ja sinä ojensit kuten kasvattaja ainakin. Mutta onhan se ihmeellistä, että minua täytyy vielä kasvattaa, vaikka olen 60 vuoden vanha. Ja sittenkin myönnän sitä tarvitsevan. Kirjoitin Kalervolle jo junassa.Nyt kirjoitan vain siitä Parasta, että siinä kuuluu tapahtuneen sekaannuksen sen kautta, kun Kerttu minun puhuessa puhelimessa kotiin oli käskenyt minun sanoa Kainolle, että Paras poikii pian. Siitä minä sain sen käsityksen, että se on tuotava Heikkilään, vaikka se on kuuluva Mehtälään.. Suunnittelimme sen sinne, kun nuorempi Sankarin vasikka tuodaan Heikkilään. Koetimme jakaa, että tulee eri sukua kumpaankin taloon. Katsoimme sonnien ja lehmien sukuja, joten jaetaan ne niin kuin on Kerttu Kainolle kirjoittanut. Mutta niitä pikku vasikoita oli nähtävästi enempi kuin olin laskenut, joten kotoa saatte antaa nuorempia kaksi, kun sinne jää vanhempia 2. Muistelen, että tarkoitimme kotoa vietäväksi yhden ja vähän vantteramman, mutta kenties on parempi, että vie kaksi, niin tulee lukuunkin nähden 1/3. Ne kai parempi kärryllä viedä sitten kun joutuvat vaihdettavaksi. Sinun ”Sarjanperänen” tulee nuorien kanssa kotiin. Kirjoitan Kalervolle vielä sen navetan jakamisesta. Lieneekö vesisäiliö korjattu. En muista nyt erikoista. Maksoin veroni 1/4 tänään, joten jää puolet. Ensi kuussa menee henkivakuutusmaksu 3100 mk täällä. Muistakaa siellä maksaa 996 mk Sydämelliset terveiset Kyöstiltäsi”