Kirje 1933-9-30, Helsinki

Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Kirjoitin eilen lauantai-illaksi teille kirjeen, mutta en saanut postiin, joten se jäi taskuuni. Kun puhelimessa sain puhua niistä asioista niin jätän lähettämättä ja kirjoitan eri kirjeen Kalervolle.Voi kun se tuntuisi mukavalta, jos K. rupeasi selostamaan suunnitelmiaan. Se on minulle aina ollut niin vaikea, kun ei kummaltakaan tahdo saada mitään irti, vaikka minä olen vastannut aina. Kalervo oli puhelimessa entistä kysyvämpi ja valppaampi. Mitä sitten kyselyysi tulee tyytymättömyyteni ilmiöihin, niin et sinä ole niihin syyllinen vaan on se minun heikkouksia.
Elän aina siinä vakaumuksessa, että olet taivaan lahja kodillemme. Mutta kun nyt otit tästä puheen niin sanon yhden seikan, koska sekin on ohi, joka minua eräillä kerroilla kotona käydessäni loukkasi, kun minusta tuntui kaikilla perheenjäsenillä olevan niin valmiit mielipiteet kaikesta, että jos minä jotain esitin, niin ei se tuntunut sopivan. Luulen kerran sanoneen tästä sinulle, eikä se ole enää ilmennyt semmoisena. Olen siitä kovin onnellinen. Uskon, ettette sitä huomanneet, mutta minulle käymäläisenä se teki ikävän vaikutuksen. Tietysti tällainen eristynyt elämä vaikuttaa, ettei ole päivän tapahtumien tasalla, mutta toiselta puolelta panen mielihyvin merkille, että kehitystä huomaan lapsissa myöskin. Tietysti lienee minussakin ollut vikaa, mutta outoa oli se henki. Kuten sanoin, ei sitä ole enää ja siitä olen kovin iloinen.
Kalervolla on nyt eräs kärpänen, joka sitä ahdistaa. Hän tahtoisi hävittää ja laittaa uudet olkiladot ym. Tuon suuren olkiladon, jossa on hyvä katto, hän tahtoisi purkaa ja viedä Joelle ja rakentaa kaikki uudelleen. En voinut siihen suostua, sillä minusta se on hyvä olkiladoksi ja kokoa myös jos ruumenhuoneen ja puimalan siihen tekee.
Sen mustelman kanssa et saa olla välinpitämätön. Tule tänne, ellet Oikariseen luota. Se on jonkinlainen veritulppa. Salminen lienee jo siellä apteekkia vastaanottamassa. Ei sen pitäisi maksaa siitä kartanosat kuin 125.000 paikkeilla. Paras olisi vuokrata ensin lyhyeksi ajaksi, että saisi harkita, jos H kovin kohtuuttomia tahtoo. Luultavasti Siltalan ja Hirvosen saisi sillä. Mutta tämä on sopivampi apteekiksi, joten tätä voi suosittaa kohtuullisella hinnalla. Ja luulen H ottavan huomioon, ettei tämä ole ainoa. Vuokraisimme mekin Muhjalan noin 9000 mk vuotuisesta vuokrasta. Luuvan siirtoon suostuin mielelläni, sillä kuivausriihi on vaarallinen koneiden ja rehujen yhteydessä ja sen tilalle elosäiliön rakentamiseen, mutta purkaa ja tuhota kunnollista ja olevaa, siihen en suostu, sillä K ei ajattele pohjaan asti mitä maksaa uuden laitto. Tietysti voi saada uudesta rakentamalla käytännöllisempää, mutta kulunkien vuoksi en uskaltanut siihen innostua. Terveiset Kyöstiltä”