Liite! Helsinki 9/9 33 Rakkaimpani! ”Kirjoitin tuon toisen kirjeen, että voit antaa lastenkin lukea. Mutta sinulle sanon, että on se Vienokin lapsellinen, kun luulisi K. joutavan, eikä milloinkaan maamiehellä ole niin kiire, kun syksyllä. Ja lisäksi, mistä meillä on rahoja huviretkille? Minä en voi kyllin ihmetellä tällaista. Eikö Vieno tosiaan paremmin tunne kuinka rempallaan siellä ovat raha-asiat. Minä myönnän, etten ole tehnyt kaikkeani niiden suhteen, sillä näkyy olevan niin, etten saa poikia muuten huomaamaan, että heidänkin on velvollisuus hoitaa asioitaan. Sanoit K. sanoneen, että isä hoitaa – emme pääse lainatta. Mutta kun minä tästä huomautin käydessäni ja kehotin ottamaan kiinnelainan Mehtälään ja maksamaan kaikki pikkuvelat, verot ja palkat niin K. heti oli vastaan sanomassa ja Weikko vaikeni, vaikka sanoin, että minä voin järjestää, jos haluavat. Arvaat, etten jatkanut. Sitten K. tosin jälestä sanoi; taitaa olla paras, mutta en minä voinut ruveta tyrkkäämään, sillä heidän pitäisi ymmärtää, etten heitä väärään johda ja minä ymmärrän näitä asioita paremmin kuin te muut. Nyt saavat pojat kirjoittaa ja pyytää, että järjestäisin heille lainan, sillä en minä voi sille kannalle asettua, että minä lainasin ja kiinnittäisin Heikkilää maksaakseni heille kuuluvia velkoja. Minulla olisi ollut jo varemmin lainoittajakin tiedossa, mutta kun tänään kysyin, ei hänellä ole antaa. Mutta kyllä minä rahaa saan, jos tarvitsevat apuani. Tähän saakka olen aina saanut työntää ja järjestää melkein kaikki ilman heidän vastuuta. Neuvo nyt, että pyytävät minun heille järjestämään -Eivät näytä vielä tajuavan vastuutaan – vaikka suuri talo on. Ellen olisi antanut Mehtälää pojille, niin saisivat olla huoletta, mutta nyt täytyy heidänkin ottaa vastuuta. Olen tänä vuonna jo antanut yli 30.000 mk. Siitä on suuri osa mennyt koneisiin, mutta myös muihin menoihin. Nyt on meillä jo käynyt ulosottomies veroista. Tämä oli ensi kerran ja pelkän huolimattomuuden takia. Kyllä sinä tiedät, että eri leikki oli minulla, kun 5-6 pennillä vedin heiniä Ylivieskaan ja maksoin velkoja. Mutta minä en odottanut toiselta mitään. Ei tämä ole katkeruutta vaan kasvatusta. Olen kirjoittanut myös Weikolle ja herätellyt. Sinä saat ohjata Kalervoa, että aikanaan pyytävät, sillä ei ne käden käänteessä ole hoidettu. Tämä sulassa rakkaudessa teidän kasvattamiseksi.
Sydämelliset terveiset Kyöstiltäsi”
Rakkaimpani! Kuten eilen ilmoitin, lähden täältä huomenna. Koettakaa nyt saada kirvesmiehiä, niin minä pidän huolen niiden käytöstä. Tavaroita näyttää tulevan paljon, mutta voihan niitä jättää Ylivieskaan, jos autokyytin olette minulle järjestänyt, jos hevosella tullaan, niin pitää ottaa ne isommat kärryt. (ei Kuhlefeltia). Enempää en kirjoita. Näkemiin Kyöstisi”