Kirje 1934-1-16, Helsinki
R.K. ”Näin yhtenä yönä selvän unen, että olit myynyt kaksi hevosta, joista toinen oli Humu. Humun myynti tuntui minusta pahalta, kun se nykki toista lakastaan? viedessä. Ajattelin, että joutuukohan se tukkimetsään. Hinta oli 3500 mk. Se oli niin erikoisen selvä uni, että heräsin pahasta mielestä, vaikka joskus olen puhunut sen nuorentamisesta. Toinen kai oli Urpo, vaan siihen ei kiintynyt ajatukseni. tietysti olisi taloudellista, jos sattuisi sen tapainen kauppa kuin Sopun kanssa. Mutta sitten on paras jättää hevoskaupat mielestämme, kun ovat kaikki hyväntapaisia, enkä usko kenenkään Utustakaan 7500 mk maksavan, jota pyysin ruotsalaiselta.Lienetkö puuhannut mitään sen valtuuston suhteen. Siinä kai tulee mm. tilintarkastajat valittavaksi. Eiköhän ole paras panna Herman Salanne ja Walter Paavola, sillä viime vuonna rettelöivät Syväluoma ja O Halmetoja. Kivimäen setä on jäävi, kun Olkkonen on tilittäjä. Tietysti Juhola olisi hyvä, jos joutaisi. Luultavasti valitsette yhden Maalaiskuntien liitosta. Se on paikallaan, vaikka viime kerralla oli hurahtunut Syväluoman pimitykseen. Sitä miestä on varottava, vaikka ei se tuhma ole, mutta juonittelija. Se Frans Pirttikangas on suuri mies, jos on entiseen suuntaan kehittynyt. Sitä opettaja Vähäahoa voi myös pitää sillä kylällä etualalla. Luultavasti on koko opettajakunta käyttökelpoisia. Mäntymaata en tunne.
Tapaturmavakuutusmaksu 2000 mk tuli maksettavaksi. Sekin pitäisi jakaa kahteen kirjaan, että Mehtälään tulisi omansa. Ehkä saan sen maksetuksi täällä. Ajakaa nyt tarmokkaasti tukkia. Kirjoita miten työt kehittyvät. Tervehtäin Isä”