Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi! Päätin kirjoittaa sunnuntaina Sinulle, vaan ensin olivat harjoittelijat kahvilla ja sitten menimme Katrin kanssa Humulla Mehtälään. Siellä olikin Marin selkä niin kipeä, että vääränä piti kulkea. Katri otti emännyyden ja minä hoitelin Tuulikkia. 1/2 8 lähdimme kotiin, pimeä oli ja satoi vaan Humu toi meidät niin nätisti kotikartanolle. Maanantaiaamuna en saanut rauhaa vaan minun täytyi päästä Mehtälään. Menin Humulla Ryönään asti, siellä Pasi aurasi Humulla ja Itulla ja kun sai aurattua toi Humun ja keisit minulle, että pääsen kotiin milloin tahdon. Mari olikin kovasti kipeä. Hän oli kalpea ja kylmä kääre päässä, kun pää oli kovalla tuskalla. Luulivat, että hän on saanut häkää, kun on niin kovin heikko pää, miten sitten lienee. Leivoin ja hoitelin Tuulikkia. Marin selkä oli yhä kipeä vaan ylös hän koetti nousta, kun päätä ei enää niin repinyt. Illalla 8 aikaan tulin kotiin. Ulmin jalka oli kipeä ja Veikko oli huolissaan ja Burronikääreillä sitä ruvettiin hoitamaan.Nyt on kylmä tuuli 2 astetta lämmintä. Pantiin lehmät vielä syömään Kivisaarelle, kun on siellä tosi hyvä syöttö. Karjakko on huolellinen ja hyvä. Tuntuu tosi suurelta, että saimme karjakon, sillä sitähän ei ole ollutkaan vähään aikaan. Ja tytöt pitävät tästä karjakosta, että hän on hyvä ja opettava. Turnesaumoja ollaan peittämässä ja auraamassa. Tuplat on tällä puolen pantu, joten ei nyt pallea perikamarissakaan ja takkakin tuntuu vähän lämmittävän. Nyt lähtevät harjoittelijat. Hyvän muiston nämä jättivät meille. Ei mitään nurinaa ja aina auttavia ja hyviä, vaikka mihin aikaan pyysi heitä johonkin.
Nyt on se päivä, jolloin lähdin lapsuuteni kodista 32 vuotta sitten. On pitkä aika ja sittenkin kun unennäkö. Ja kun katsoo tältä minun pieneltä näkökulmalta, on ihmeellinen suuri Jumalan johdatus ja armo koko ajan seurannut kulkuani. Niistäkin hetkistä, jolloin me emme oikein ole ymmärtäneet toisiamme, kiitos Jumalalle, sillä Hän silloin on tahtonut meille sanoa. Minä yksin voin antaa valon, että tämän maisen vaelluksemme jaksamme ymmärtäen kulkea. Kun tämän saat, on hääpäivämme. Minä täällä katson vain ylöspäin Jumalan puoleen, että Hän aina ja kaikessa olisi kanssamme. omasi”