Kirje 1934-11-20, Kotona

Rakkaimpani! ”Olen nähnyt sinut useana yönä unissani ja aina olemme olleet johonkin matkalla kova kiipeäminen ja alassuistuminen on matkaa hidastanut. Olet toisinaan ollut hyvin masentuneen näköinen vaan minä silloin olen oikein varmana matkan onnistumisesta. Oletko täydellisesti toipunut siitä romuskan tunteesta? Täällä menemme entiseen tapaan. Hiukan on lunta, joten vahvimmilla hevosilla voidaan vetää lantaa maantien takaa ja Hermolla, Itulla ja Humulla ajetaan heiniä Joelta, sillä taivas näyttää niin kovin vetiseltä ja ilma on yli nollan, niin voikin sataa vettä ja on hyvä varata heinät käsille. Väinö on hyvä tallissa vielä. Varsoja ei ole voitu pitää ulkona, kun on niin liukas. Karjakko on niin huolehtiva” KESKEN