Rakkaimpani! ”Kiitos kaikesta ystävyydestäsi ja hyvästä, jota luonasi nauttia. Olen täysin levänneen tuntoinen, joten olen melko vähän nukkunut täällä kotona öisin. Ihmettelit miksi käyttäydyin Kokkolassa oudosti. Asia on niin, kun istuimme siellä kopissa ja ne miehet tulivat sinne, niin tunsin, ettet soisi enää siellä minun istuvan. Ja meinasin uhmata tätä tunnetta, vaan muistin samalla, miten halveksit naista, joka kuuntelee tai on miesten seurassa kun he juttelevat ja niin lähdin. Toivoin kumminkin, että hommaat tai nostat minun tavarani ennen Kokkolaa päivävaunuun, sillä miksi lienee minusta niin ikävältä tuntunut istua siellä yksin, kun ei ollut edes mitään lukemista ja päivävaunussa olisin nähnyt elävää elämää. Ja toinen asia. Kenkä painoi oikeaa jalkaani oikein pahasti, kun oli päälyskengät ja lähdin yrittämään omin voimin päivävaunuun ja kun olisi täytynyt niin pitkästi kantaa, niin en voinut sen kipeän kantapääni vuoksi, sillä siitä tuli verta. Ja siksi en voinut lähteä juomaan kahviakaan, kun en olisi kärsinyt astua kivistä käytävää pitkin, kun yhä kipeämmästi kävi, veren hyytyessä sukkaan. Siihen vastapäätä tuli oikein ilettävän näköinen lihava ja suuri herra, joka myötäänsä sylki siihen nenäliinaan, jonka Sinäkin näit siinä istuimella. Luulen, että hän oli juovuksissa, sillä hän väliin röhisi ja väliin nukahti.Täällä ei ole lunta ollenkaan, kylmä jäinen tuuli puhaltaa idästä. Jaakko-sedän hautajaisiin oli kirje ja Kainoa on pyydetty passariksi ja torstaina pitäisi mennä. Et taida mitenkään päästä hautajaisiin, kun kello 11 haudataan perjantaina. En ole nähnyt Jennyäkään, että olisi sovittu seppeleestä. Saa nähdä voinko mennä hautajaisiin tuon jalkani vuoksi. omasi”
Miten lienette tuumineet sen Tirkkosen kanssa. Kerttu tietää miten hän laittoi kahvipöydän niille rouville. Tahdoin aivan suuttua vaan minkäpä raukalle teet.”