Rakkaimpani! ”Kivioja rouvineen olivat meillä eivät ilmoittaneet, että tulevat kahden junalla ja niin saivat kävellä. Me soitimme Kalajoelle, vaan sanottiin, hän on Sievissä. Soitimme sinne vaan sanottiin Kiviojaa ei voi saada puhelimeen. Hän puhui seurahuoneella, vaan vähän oli väkeä ja hän onkin jo kertonut kaiken Sinulle. En ole kenenkään kanssa ollut puheisilla, että tietäisin, mitä puhujasta pidettiin ja arvosteltiin.Täällä on niin keväistä ja päiväkin alkaa sarastaa 1/2 7 kun miehet ovat syömässä. Mitään erikoista ei kuulu. Yhtenä päivän kävi Olkkonen täällä. Kysyin oletko Kyöstille kirjoittanut, kun silloin aioit. En ole, sillä enhän voi mitään asioita sanoa, ennen kuin on ollut takseeraus ja tietää talousarvion. Annoin Ilkan luettavaksi. Ohkolan? ja Mäntsälän keskustelun sanoin, katso asioita vähän toiseltakin puolelta. Illallakin oli Olkkonen meillä maamiesseuran ompeluseurassa, niin vein taas Ilkan luettavaksi ja sitä hän luki koko illan, kun täällä ei ollut miehiä kuin Niemelän poliisi ja Niemen Väinö.
Nyt on Veikon syntymäpäivä. Siitä on kauan, kun tämä aamu valkeni iloineen ja suruineen. – Silloinkin olit poissa. Weikko ja Mari kävivät täällä. Hiukan saimme puhella Marin kanssa ja hän sanoi; Weikko on tullut minulle niin hyväksi ja huomaavaksi. Olen niin iloinen, sillä minua aikaisemmin niin masensi, vaikka koetin ajatella, ettei ole mitään syytä. Sanoi, niin olemme herkkiä, silloin emme itsekään käsitä itseämme. Luulen, että kirjeesi vaikutti heidän suhteeseensa, sillä Mari on niin erikoisella lämmöllä ottanut sen huomioonsa. Tämänkin johdatti Jumala sinun mieleesi ja niin Hänelle kiitos siitä. Alamaan emäntä tuli juuri tänne ja sanoi terveisiä. omasi”