Rakkaimpani! ”Kuten puhelimessa ilmoitin on jalkani parannut ennalleen, vain varvas on vähän mustana. Oli se omituista, kun niin pienestä kopsahduksesta äityi ja ajettu silloin maanantaina. Wieno paranee myös joka päivä. Hän oli niin arkana maanantaina, kun näki jalkani, että tuli sänkyysi yöksi. Sen hyvin sallin, koska oli hänelle parempi. Nyt lienee hän ensimmäisen kerran ulkona, koska ei puhelimella vastattu.Työt panin eduskunnassa heti hyvään käyntiin. Huomenna on minulle vaikea päivä. Eilen oli se Johanssonin juttu vaan lykättiin hänen pyynnöstään maaliskuun 21 päivään. Syytimme kirjoituksesta. Toisin emme voineet tehdä, kun myytävässä kirjassa herjasi. Ellei olisi välittänyt, niin olisi sanonut etteivät uskaltaneet totuutta vastaan nousta.
Kivioja tulee siinä 17.07. Hän voi tulla tunniksi meille, joten ehtii syödä, sillä hyvin joutuu Nikulaan, jos kello 18.15 lähtee. Kirjoitan vähän Kalervolle töistä. Ei hän ole vastannut mitään siitä sahasuunnitelmasta, vaikka pyysin. Koetapa pakottaa, koska olit täällä kun kirjoitin.
Ne kunnan asiat minua huolettaa. Nyt on yli puoli vuotta ollut kunta ilman ulosottomiestä ja saatavia on yli miljoonan. Lähes kuukausi on aikaa, kun Kalervo sanoi minut valtuutetun täällä jotain valvomaan, mutta ei ole kuulunut hiiskausta. Täytyykö valitusajan tai maaherran hyväksymisen tähden odotella, jos ne ovat uusia asioita. On se omituista, että minä hätäilen, eikä ne joiden tulisi niitä hoitaa. Mutta minua kauhistaa niiden rempallaan olo.
Nyt kun on metsätöitä ja tukitkin maksavat, täytyisi koettaa yhteisiä asioita saada kuntoon. Mutta turhaa taitaa olla minun niistä ruikuttaa, mutta minä kärsin, kun kunnalla on jo halkoja. Tervehtäin Kyöstisi”