Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi! Lunta satelee ja lämpö on nollassa. Saimme Katrilta mansikantaimia ja tiikerinliljoja vaan miten niiden käypi, kun lumi ne peittää. Siitä Pesosen ja muusta asiasta en välittäisi enkä ensinkään siitä, jos koettavat Sinua vahingoittaa. Jos pikkuisenkaan katsot ympärillesi, niin huomaat, ei mikään ihmisten tekemä tee mitään, jos ei sitä ole määrätty ylhäältä. Meidän sisäisen ihmisen kasvamiseksi käyttää Jumala toisia ihmisiä useinkin sitä käsittämättämme. Luulen rakkaan taivaan Isän tällä pysähdyttää meitä hiljaiseen syventymiseen omassa itsessämme, että voisimme tässä maisessa tehdä Hänen määräämänsä tehtävän. Emme varmaankaan ole silloin antautuvana Hänen työssään, ellemme hiljenny jo syvällä sielussamme tarkastelemaan itseämme miten me kohtelemme ja ajattelemme lähimmäisistämme, sillä vanhastaan jo tiedämme sen totuuden, että mitä teet sen edestä löydät, sillä jos tahdomme puhtaan omantunnon kanssa käydä pää pystyssä tuommoisia tekoja vastaan, täytyy meidän itse välttyä puhumasta kenestäkään pahaa. Senhän olet itse niin katkerasti kokenut ja kärsinyt. -Kuulehan etköhän nyt jo joutaisi niistä kaloista puhumaan Kontiolle. Jos lähettäisimme sen vanhan kalatynnyrin täältä, niin mitä tulisi maksamaan sen sisältö suolakaloja. Kysypäs näistä kaikista ja ilmoita heti tänne, sillä meillä ei nyt ole yhtään kaloja, eikä oikein tule muuten toimeen. Lumi näyttää sulavan, vaan muuten on kylmää ja synkkää. Lämpöinen tervehdys omaltasi”