Kirje 1934-5-4, Helsinki

Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Oikein tuntuu ihmeeltä, että siellä ollaan jo pellolla, vaikka vasta jäät menevät. Onpa se ikävä, että ne navettatytöt sattuivat niin kestämättömiä, että tulee useampia vaihtoja vuoden kuluessa. Siinä aina tahtoo kärsiä talokin, sillä ihmiset niin mielellään uskovat talossakin olevan syytä. Mutta sitähän ei voi välttää, sillä ei niiden sovi toimia tahtonsa jälkeen. Jos siihen alistuu niin loppuu kuri ja auktoriteetti. Luultavasti oli Nellyllekin terveellistä, kun näki kirkkaan lähdön. Mutta Helvi paralle se voi olla turmion matka, sillä maailma on kietova ja vaarallinen. Kun olisitte saneet Muhjalaan jonku, joka olisi siveellinen selkäranka toisillekin. Kun nyt olisi onnistuttu karjakossa. Nyt ymmärrän hyvin Lahdensuon arvostelu järjestelykyvystä (oli sanonut, että toinen oli hieman parempi järjestelemään töitä), sillä hänhän oli silloin vasta 17 vuotias. Mutta muuten he kovasti tykkäsivät luonteesta ja työkyvystä. Lahdensuot pitivät siitäkin, että oli heti koulusta päästyään tullut tervehtimään harjoittelutalon väkeä, jolloin olivat antaneet ohjeita. Silloin hän oli sanonut; minä en osannut peljätä, mutta nyt minua nyt minua rupeaa pelottamaan vastuu. Toivottavasti hän koettaa tehdä parhaansa kuten tekin hänen ohjaamisessa talon tapoihin.Kun nyt saisi ne rakennustyöt käyntiin. Minusta ei saisi sitä lykätä yhtään, sillä siinä on paljon työtä ennen kuin on kaikki kunnossa. kun saisi siihen 4 kunnollista miestä, niin silloin sujuisi työt. Ja luulisihan nyt saavan. Se Mehtälän hevosvoiman vahvistuminen täytyy myös järjestää heti, sillä Heikkilästä voi antaa yhden kuten jo kirjoitin. Jos Pyryn jalat eivät ole parantuneet, niin täytyy antaa Wankka, vaikka se onkin lujassa paikassa varmin lukko. Warsoneet tammat ovat nyt saaneet rauhassa kasvattaa varsojaan, joten voi huoletta panna töihin. Kumminkin Jänteen aika menee meijerissä ja rehunajossa. Mutta Taika joutaa pellolle. Sitä on kumminkin huolella ruokittava, että jaksaa hoitaa varsansa.
En muista erikoista. Keskiviikkona olimme 5 tuntia raastuvassa Johanssonin asiassa. Arvaat, ettei se ollut hauskaa. Kesäkuun 13 päivä se on taas esillä. Kaikkeen sitä ihminen joutuu matkan varrella. Kyllä nämä pari vuotta ovat opettaneet minuakin omalla tavallaan.
Tytöt lueskelevat ahkerasti. Itse olen päässyt helpommalla, mutta hyvin tunnen, että raskasta on ollut. Hartioitani repii toisinaan, mutta en ole niille apua etsinyt, kuin hieman aamuvoimistelua. Muuten olen oikein hyvässä kunnossa. Kysyn etkö tule tänne, vaan taitavat tarvita kotona. Kun tytöt tulee kotiin, niin toivottavasti voit sitten tulla tänne levähtämään. Syd. terveiset Kyöstiltäsi”