Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi ja kaikesta puuhastasi tähteni. Kontiot käskivät kiittää Sinua. He lähtivät tiistaina täältä. Henna on vielä meillä ja me tuumasimme, että pyydämme häntä olemaan vielä marraskuuhun asti. Hän tulisi olemaan tuvassa Iidalla toverina, sillä on niin paljon tuota ruuan laittoa ym. kun on miehiä niin paljon. Palkkaa suunnittelimme 125 mk/kk. Erkki raukalta on madot syöneet heinikot melkein puhtaaksi, niin ei Hennaa tarvitse niityllekään. Mitä Sinä tuumaat tästä ajatuksestamme. Olisi paikallaan ottaa Henna karjaan, vaan hänellä on niin heikot kädet ja joutusa luonne, että maitoa jää utareisiin, niin emme voi sille paikalle häntä ottaa.Kyllä tuo rakennus näyttää korkealta, vaikka on vasta patsaita pystyssä. Lämmin täällä on varjossakin 20 astetta. Emännät suunnittelevat sitä ml juhlaa varten. Tupa on maalattu, joten saamme taas asua ympäri kartanoa. – Niin rouva Lehtinen nukahti pois. Miten menee ne pienokaiset, sillä heille oli äiti kaikki kaikessa. Tietenkin kaikki ne ristiriidat repi siellä syvällä tehden hivutustyötään poislähtöä jouduttaen. Näin ajattelen usein, kun olin hänen luonaan. Kun viime kerran kävin pappilassa, tahtoi hän minua lähteä saattamaan postille asti vaikka oli tosi kylmä tuuli. ”Nyt on kauan ennen kuin näemme toisemme, jos joskus tiellä. sillä lapsemme lomalla ollessa vievät kaiken vapaa-ajan”, näin hän puheli puristaessaan kädestäni. Ja se olikin viimeinen kerta. ei muuta erikoista tänne kuulukaan. Lämpöinen tervehdys omaltasi”