Kirje 1934-8-23, Helsinki
Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Eikö se Katri kelpaisi karjakoksi, jolloin voisi maksaa paremman palkan. Muuten on vaikea sitä nostaa, mutta välttämätön se olisi, sillä eihän ne Ojakankaan tytöt ole häneen verrattavia. Täytyisi saada jämerä karjakko ja Katri menee. Waan ehkä saatte hänet jäämään, sillä menopuuhissahan hän oli viime vuonnakin. Kainon tukemana karjakkohomma menisi. Tuumikaa nyt Kertun siellä ollessa tämä asia kypsäksi. Kyllä Ruostesaaren luulisi tulevan ilman Katria asutuksi, vaikka tavallista parempi hän on sielläkin. Mutta olojaan ei voi muuttaa kotonaan toiseksi. Hänen oloaan meillä pidän suotavana ja minulla ei ole sitä vastaa mitään, että nostatte palkkaa. Ei se Nelly oikein talon ihmiseltä näytä, mutta vikansa on tuntemattomillakin, joten on parempi, kun tuntee ennestään. Minä en tiedä hänestä mitään, vaan ajattelen, että jos toiset jurahtaa, niin hän myös. Mutta kuten sanoin, en häntä tunne. Ottakaa kumminkin aikanaan, sillä aina parhaat ensin otetaan.Katrin näen sunnuntaina. Luultavasti sivu mennessäni käyn Waannissa ja kun Eura, jossa puhun, ei ole kuin 12 km päässä Waannista, niin tulee K sinne. Lokakuun alussa tulee hän 3 viikoksi kotiin. Ja sitten Järvenpäähän, johon tuntuu haluavan. Huomenna menen Räsäselle saunaan ja lauantaina lähden Satakuntaan ja sieltä menen Turun konttorin tarkastukseen. Ja viikon kuluttua alkavat valtiopäivät.
Soitan illalla, että kuulen, miten puinti käy. Ajatukset pyörivät siellä, vaikka asiain kulkuun en voi vaikuttaa. Ihmisten asioita olen kumminkin voinut järjestellä. Nekin Ypyän Mäkelän asukkaat, jotka kulkivat meillä saavat pitää kotinsa. Oskari Jaakola oli tänään luonani. Kyllä hän on ymmärtämätön. Muutamia vuosia sitten huusi takauksesta erään talon. Sen entinen omistaja yhä asuu taloa, mutta Oskarin oma talo myytiin se veloista. Woi maailmaa pahennusten tähden! Tervehtäin Kyöstisi”