Kirje 1935-10-10, Helsinki
Rakkaimpani! Karjakon saanti näytti melkein toivottomalta, mutta sitten sattui niin ihmeellisesti, että nyt on meillä tiedossa tarkastuskurssin käynyt, kokenut 29 vuoden ikäinen karjakko, jolle lähetämme tänään matkarahat. Kehotamme tulemaan lokakuun 31 pnä, että astuu remmiin marraskuun 1 p. Hän on syntyisin Säräysniemeltä talon tyttö, vaikka on ollut 5 vuotta karjakkona Savossa ja kai pari vuotta tarkastuskarjakkona. Kerron sitten suullisesti miten asia kehittyi tähän. Kuten olet tuntenut, olen ollut pahoillani, kun nykyisen kanssa suhteet katkesivat, vaikka minä tunsin heti ensimmäisestä tiedonannostasi, että tämä epäröinti ja peruutus oli palkannosto yritys ainakin aluksi. En kumminkaan puuttunut asiaan, kun näytit loukkaantuneelta hänen narrailusta, joka olikin kovin kelju teko. Liitossa oli Söyringin ilmoitus karjakon toimesta. Minusta tuntuu, että puhekin sinne menosta on vain kokeilua, miten siihen suhtaannutaan. Maanantaina saamme kirjeellisen vastauksen, nyt se on puhelimen avulla vasta sovittu. Waltoselle sanotaan vasta kun on kirjeellisesti asia sovittu. Kahdessa talossa hän on 5 vuoden sisällä ollut. Ei siis kovin levoton. Kerttu sanoi puhelimessa sen esiintyneen tahdikkaasti. Karjanhoitokoulun johtaja sanoi myös tarmokkaaksi. Sitä vain pelkään, jos hän ei sitoudu vuodeksi. Hän on eronnut 1 p heinäkuuta syystä, jonka myöhemmin kerron. Näin tämä asia näyttää soljuvan raiteilleen, vaikka vuoden kuluttua tämän onnistumisen voi arvioida. Kuultuani puhelimessa kuinka mielissäsi olit, kun ei entiselle tarvinnut puhua mitään, tulin entistä iloisemmaksi tästä löydöstä. Palkka on sama vaikka on asistenttina ollut.Tunnin kuluttua alkaa välikysymys keskustelu. Se pitää taas puhemiehen jännityksessä. mutta Jumalalle kiitos, olen taas hyvässä kunnossa. En ehdi enempää. Sydämelliset terveiset Kyöstiltäsi”