Kirje 1935-5-14, Helsinki
Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Jos muistat, niin sanoin heti syksyllä, etten usko Reino Pyyn osaavan olla kiinteässä työssä. Olin iloinen, kun aina kehuitte häntä, koska kuulosti siltä, että epäilykseni olivat aiheettomia. Nyt kumminkin toteutuivat. Toivon tilalle ei saa ottaa uutta harjoittelijaa, vaan ottakoon sen tädin Mikon kesämieheksi, ellei hän ole Weikolle ruvennut. Kolme harjoittelijaa riittää, jos saataisiin miehiä omalta paikkakunnalta.Kyllä näyttää kevät kolkolta. Oikein masentaa tännekin mieltä, kun ajattelee taas heikkoa vuotta. Se olisi hirveä, kun hyvänäkään vuonna ei tila tuota mitään nykyisillä tuotteiden hinnoilla. Kyllä se panee ajattelemaan maanviljelijän kohtaloa. Ja Nivalassa sen kohtalo tulee aina olemaan kyseellinen, kun melkein kaikki talot ovat kiinnitetyt ja korot lasketaan lyhennyksiksi verotuksessa (niin kuin oikein onkin) niin verot tulevat velattomillekin tavattoman raskaat. Ja sittenkin tuntuu se Nivala olevan maan keskeisin paikka, vaikka entistä omavarasta pitäjää siitä ei enää tule.
Jos Hautalan emäntä ei ole tuonut sitä osaketta, niin myyköön Juholalle, jos hän maksaa 1500 mk, mutta se osake on sen 500 mk panttina, jonka olet lainannut, niin olkoon toistaiseksi, vaikka en usko Hautalan emännän syksyllä velkaansa maksavan, kun kesällä on taas frangilainan korot. Ennen syksyä hänen täytyy tämä osuus myydä jommalle kummalle.
Kävin puhelimessa välillä ja kuulin, että sahallakin on ollut vastoinkäymisiä. Ei viitsi aina nurrata, mutta on sitä niin kuin säkissä, kun ei tiedä mitään asioiden kehityksestä, kun aina ennen sain tietää mitä milloinkin tehdään. Eihän minun neuvot mihinkään ylety, eikä niitä tarvitakaan kuten ennen, mutta tuntisihan sitä kuuluvan talonväkeen, kun kuulisi tapahtumien kulusta. Kerro nyt sinä, kun olet tullut kotiin mitä tiedät ja näet. Älä viitsi Kalervoa hoputtaa kirjoittamaan, kun olen kirjeellisestikin häntä itseään kehottanut ja tehnyt suoraan kyselyitäkin, eikä ole vastannut niin anna olla, sillä parastahan hän koettaa talon kanssa ja ymmärtää myös mitä kulloinkin on tehtävä. En minä niistä kirjoittelisi, vaan olisi niin paljon helpompi maksaa laskuja, kun tietäisi edeltäpäin niiden synnyn kuten väkirehut, apulannat ym. joita aina tarvitsee. Tuntui niin hyvältä, kun käyntini jälkeen sanoit puhelimessa, että kaikki laskut ovat maksettu, sillä sinä tiedät, etten minä ole kauppiaille ollut velassa, vaikka on velkaakin ollut.
Kerttu lukee tavattoman ahkerasti ja on tenttinytkin. Luultavasti hän viipyy kesäkuuhun. Ja missäpä sen rauhallisempaa on lukea kuin täällä. Hän luultavasti ajattelee vielä kahden aineen suorittamista tänä keväänä. Elnan kanssa emme ole nyt keskustelleet, mutta se tuntu minulla on, ettei hän Nivalaan tue. Luultavasti hän menee kotiinsa, ellei saa täältä hyvää paikkaa. Ja minusta se olisi paras ratkaisu meidänkin kannalta, sillä syksyllä hän palaisi tänne mielellään. Yhtä nöyränä ja hiljaisen hän on pysynyt, että mielellään hänet syksyllä ottaisin takaisin. Tahi jo kesällä, jos Wieno tulee tänne lukemaan esim. heinäkuulla, jolloin olen täällä. Kun Mikko on ruvennut Weikolle, niin ottakaa Taisto meille, jos vain semmoista tarvitsette. Sydämelliset terveiset Kyöstiltäsi”