Kirje 1935-5-17, Kotona
Rakkaimpani! ”Nyt sataa vettä ja on 5 astetta lämmintä ja tuuli kaakossa. Eilen kylvettiin apulantoja ja hernekaura, jos rupeaa niin satamaan, ettei pysty pellolle niin ruvetaan sahaamaan. Ne pyörät, jotka Kalervo oli tilannut on nyt paikoillaan. Hautalan emäntä ei ole käynyt täällä, joten se osake jäi tänne. Tuntui niin pahalta, kun Elna ei tullut tänne kesäksi. Hän olisi ollut niin mukava tänne ja taas lomasi päätyttyä valmis talouttasi hoitamaan.Soitin juuri Mehtälään. He sanoivat voivansa melkoisen hyvin. He kyllä aina sanovat hyvin olevan, vaikka yöt valvovat, kun lentsu pakkaa kaikkiin. Vasta jälestä päin saamme tietää, miten vaikeaa heillä on ollut. Kun vappuna olin Mehtälässä niin puolilta päivin sai väki vapautta niin kuin Heikkilässäkin. Yrjö puki itsensä heti kirkolla lähtöä varten. Sitten Veikko saikin kuulla, että Yrjö oli juopotellut täällä kirkolla. Hän otti Yrjön puheille ja silloin Yrjö oli sanonut itsensä irti. Veikko ei sanonut minulle mitään vaikka olin Mehtälässä, Mari sanoi minulle. Sitten kun Yrjö meni, sanoi Veikko ehkä sittenkin näin on parempi. Pyysin Veikkoa, että hän pikku lapun kirjoittaisi isälle, ei luvannut minunkaan kirjoittaa isälle ilmanaikuisia. Näin jäi nyt tämän kerran, kun on jo vanha asia. Sitä lattiaa ei ole Veikko laittanutkaan, sanoi jättävänsä sen syksyyn. Martta on tainnut jo mennä kotiinsa. Hän ei oikein jaksanut tehdä töitään. Markku kuului sanoneen, että Marttaan on tullut keuhkotauti. Kuka on syyllinen, sillä kerrotaan, että hän raukka oli altis kuin avoin tuli ja nythän ei kukaan ole syyllinen. Omat toverinsakin sanoivat, etteivät he nähneet kenenkään käyvän Martan luona siksi näin, kun itsekin ovat syyllisiä öisiin hommiin. –
Nyt ei enää sada, tuulee kovasti ja on pilvessä. Mattilan huutokauppa on ensi maanantaina. Pirttiperän Heinokin on tullut kotiin. Mitä hänkin tekee, kun on niin isosti taannut Mattilaa ja kaikki on kaikki eläinrehut ym. Veikolta he saivat ohran ja kauranolkia ja jonku paalin heiniä. Kyllä täällä on surullista, kun on kylmä eikä ruohonpiikkiä vielä missään ja syksyllä myivät heinänsä ja nyt saavat ostaa.
Voi kun en muistanut sanoa, että Veikon Ulmi antoi tällä viikolla varsan, vaan lienee hän näin iloisen uutisen jo kirjoittanutkin enkä illalla muistanut sanoa puhelimessa. Keskiviikkoaamuna soitti Mainio ja pyysi Kalervoa mukaansa Töllinperälle Poikkimäelle. Siellä varsoo tamma eikä saada erilleen. He lähtivät pyörillä Haapaperälle 1/2 8 aamulla ja sieltä joen poikki veneellä. Kalervo tuli kotiin 1/2 6 ja sanoi, siellä oli tosi vaikeaa. Elovaara oli yöllä jo ollut auttamassa vaan ei mitään apua. Mainio lihava sydäntautinen ei jaksanut mitään tehdä. Varsalta ei löytynyt päätä Kalervo kertoi. Olin olkapäitä myöten tamman sisällä, ei muuta päällä kuin housut. Vesi virtasi päältäni, kun koetin hakea varsan päätä, sitä ei löytynyt. Tamma potki ja paiskasi maata ja yhä minä yritin vaan päätä ei löytynyt. Sitten otin toisen lavan irti, sitten koetettiin vetää, ei apua, sitten toinen lapa irti. Pää löytyi lopuksi takajalan veruksesta? Tein silmukan turpaan ja se hiukan alkoi tulla, kun miesjoukko veti vaan silmukka heltisi. Tein koukut molempiin silmukoihin ja turpaan silmukka ja taas miesjoukko vetämään. Mainio oli sanonut, kun varsa ei ruvennut tulemaan, että se on kasvanut kiinni tuumeneen, vaan tamma oli niin ajettunut sisältä, ettei suuri varsa päässyt heti tulemaan. Kello oli 9, kun varsa saatiin erilleen. Kyllä Kalervo oli väsynyt, ei ollut tahtonut jaksaa kävellä. Illalla tuli Poikkimäen poika sanomaan, että tamma voi hyvin syö ja juo. Näin urhoollisen työn Kalervo teki lähimmäisilleen. Jumala Sinua suojatkoon omasi”