Rakkaimpani! ”Olen tämän päivän ollut Tukholmassa. Ministeri Erichin luona söimme ensimmäisen aterian, vaikka asumme hotellissa. Siellä rouva sanoi saaneensa sinulta kirjeen. Ketään naisia ei ollut, vaikka oli 27 vierasta. Naiset eivät ole myöskään juhlilla mukana. Lähdemme aamulla Arbogan kaupunkiin, jossa 500 vuotta sitten oli ensimmäinen kokous. Siitä idusta alkoi säätylaitos, joka periytyi meillekin. Hyvin ystävällisiä ovat ruotsalaiset meille. Tänään tapaamme Tanskan, Norjan, ja Islannin edustajat. Nämä kohtaamiset ovat minulle vaikeita kielellisessä suhteessa. Ruotsalaisten kanssa tulen jotenkuten toimeen. Tiistaina pidän pääjuhlassa puheen osittain ruotsiksi osittain suomeksi, jota tietysti ei kukaan ymmärrä, mutta teen sen koska Tanskan ja Norjan puhemiehet puhuvat myös omaa kieltään. Tosin kuningas ja muut ymmärtävät heitä, mutta teen kuten sanoin. Aloitan ja lopetan puheeni ruotsiksi, että tietävät tarkoitukseni. Toisen puheen Suomen puolesta pitää Mantere luonnollisesti ruotsiksi, sillä hän puhuu kaikkien kutsuvieraiden puolesta. Saa nähdä minkä arvostelun saa minun esiintymiseni osakseen. Huomisella matkalla viivymme 11 1/2 tuntia. Tiistai, keskiviikko ja torstai juhlitaan täällä. Perjantaina palaan lentokoneella Helsinkiin.Kotiintuloni riippuu siitä, miten saan komitean työt sujumaan, mutta kaikessa tapauksessa ensi viikolla. Oli hyvä, kun ne Matti Ojan tytöt saivat äitinsä osan. Kyllä ne pulamiehet (Rättyä ym) ovat nöyriä kirjeitä kirjoitelleet, kun ovat huomanneet minun auttavan muita. Ja olen auttanut heitäkin vaikka en viitsi heille kirjoitella enkä heidän ja oman osuuskassansa välisiä sotkuja. Erään ylivieskalaisen asian nostin jaloilleen, joka oli monesti hylätty. Olisi minun pitänyt vielä se Hautasaaren Kustinkin asia vielä koettaa kohentaa, mutta se olisi ollut siellä alettava eikä minulla ollut aikaa siellä panna sitä uudestaan alulle. Kello on nyt 11 illalla aamulla lähtee juna 8.30 Årbogaan. Kirjoitan kun sieltä palaamme Sydämelliset terveiset teille Kyöstiltäsi”