Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. On luonnollista, että väsymys, joka kävi ilmi kirjeestäsi, sinun yllättää, kun aina sataa ja jouduit vielä äidiksi. Sitä paitsi tiedän monen seikan painavan sinua, sillä ei ole ennen Heikkilän navetasta lähtenyt 8 lehmää ja sonnia yhtä aikaa. Näin kai oli tehtävä, mutta tunteille ei mahda mitään.Oli ikävä, jos karjakko ei tyydy olemaan. Kirjeestä päättäen hän olisi ollut, jos saisi palkkaa hieman enempi. On luonnollista se ajatus, mutta vastenmielinen, kun karja ei tuota, mutta on ymmärrettävä karjakkoakin, koska hänelläkin on työvoimansa myynti ainoa tulo. Sen tähden kehotan levollisuuteen. Kyllä tämänkin vastoin käyminen selviää, niin ikävä kuin se onkin. Ettekö voisi vielä keskustella hänen olosta, sillä minuun hän on tehnyt tavallista rehdimmän vaikutuksen. Ehkä hänelläkin on ollut kiusauksia.
Koetan päästä käymään kotona. Me Kertun kanssa hoidetaan tämä asia, ellei se siellä järjesty neuvotteluissa. Lähden Porvooseen. Riennän asemalle tuomaan nämä terveiset. Kertun syntymäpäivä oli eilen. Annoin hänelle rahaa, että saa ostaa muiston. Muistelen kotia 28 vuotta sitten, josta kärsit, kun en kylmänä rientänyt katsomaan lahjaa, jonka henkesi kaupalla olit lahjoittanut. Kai olin silloinkin ajattelematon ja sinä luonnollisesti herkkä. Toivotaan, että nekin muistot yhdistäisivät ja lähentäisivät yhteistä taivaltamme. Sydämelliset terveiset Kyöstiltäsi”