Rakkaimpani! ”Kirjoitan tätä eduskunnan istunnossa. Kun Kaino soitti aamulla niistä heinistä. Kauppaa varten me emme rupea ostamaan heiniä, mutta itseä varten täytyy varata, niin ettei tule puutetta ja jos riittävät niin liiat myydään. Mutta suorastaan kauppaa varten emme rupea ostaman, kun ei ole kaupan valvojia. Tätä tarkoitusta varten on paras ostaa hajanaisina, sillä paalit voivat lämmetä, jos ovat räntäsateella paalitettu. Kirjoitin jo viime kirjeessä, että ruvetaan antamaan apetta lehmillekin, sillä lieneenhän kauroja ohria vielä puimattakin ja kun nyt saa myllyllä kuivaksi, niin saa ne jauhoksi. Koetetaan nyt viedä yli talven se karja, joten muuta ei myydä kuin sellaisissa sairastapauksissa, jolloin ei ole toivoa täydellisestä paranemisesta. Sikojen kanssa menettelette parhaan harkintanne mukaan. Mitä hevosiin tulee, niin jos Itu ja Meteli paranevat kestäviksi, niin täytyy yksi antaa Weikolle, kun kuulin, että Tumma on taas sairastunut. Mutta tämän asian ratkaisu täytyy jättää siksi, kun tulen kotona käymään, johon mennessä kypsyttelen tämän asian Weikon etujen mukaisesti. Edellisessä kirjeessäni jo sanoin, että Weikkoa on autettava rakentamispuiden ajossa ja luultavasti pitää hän hirsikinkerit. Ilmoittakaa onko välttämätöntä ostaa tälle karjalle vielä heiniä, että tiedän onko lähetettävä rahaa sitä varten. En ehdi enempää, kun täytyy toisella korvalla seurata keskustelua. Sydämelliset terveiset Kyöstiltäsi”