Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi! Alamaan Paavo kirjoitti minulle viikko sitten asioistaan ja pyysi neuvoa. Sanoin, etten voi neuvoa antaa niiden asioiden hoitoon, sillä niillä edellytyksillä, jotka hänellä on, en pystyisi itseänikään auttamaan, mutta tein suunnitelman, joka toistaiseksi takaisi heille kodin. Tällaista suunnitelmaa en taas voinut neuvoa ilman todellisuuspohjaa ja sen tähden tein tarjouksen Alamaasta, että maksan sen kaikki kiinteistölainat ja äidin eläkkeestä ainakin 10,000 mk. Silloin jää hänelle kaikki irtain ja rahaa sekä saisi Padingista osan Joonas Järvelän taloa, jota hän ei jaksa kokonaan pitää. Luonnollisesti en ole tästä kenellekään puhunut, enkä luvannut Paavonkaan puhua muille kuin emännälleen. Minä en tehnyt sitäkään, sillä en usko tästä kauppaa syntyvän eikä puhelimessa voi tällaisista puhua. Weikolle mainitsin tästä kirjeessäni. Jos se tulee meille, niin minulla on omia suunnitelmiani, vaikka minua hiukan pelottaa, kun ei kannata nykyinenkään. Se lienee veren vika minulla tuo maanhankinta. En tiedä nostanko tarjoustani, harkitsen sitä, kun saan tarjouksen, sillä vielä ei ole Paavo kirjoittanut. Pahinta on, etten tunne tämän talon metsää. Käskepä Weikon käydä Paavon kanssa sitä katsomassa. Sen Muhjalan aitan annan Paavolle, koska siellä ei ole aittaa. Ehkä Alamaalla on semmoinenkin huone, jonka voin antaa sinne talliksi. Tai sovin Weikon kanssa, että hän antaa sen pienen sikalan. Jos näet Paavon, niin sano minun terveisinä, että jos se menopaikka näyttää soveltuvan, niin tarkastetaan Alamaan metsiä ym. ja teen sitten tarkemman tarjouksen. Mutta sano hänelle, että pitäisi vielä tietonaan kaiken. Jos tämä kauppa näyttää syntyvän, niin käväsen kotona sen päättämässä. Käske Paavo meille ja sano, että minä sanoin, etten osaa lopullista tarjousta tehdä ennen kuin kuulen millainen on metsä ja sen tähden kehotan, että he Veikon kanssa kävisivät katsomassa, jos Paavo ajattelee myyntiä. Muuta ei tarvitse sanoa. Ja voinhan minä kirjeessä tämän sanoa, kun hän ensin kirjoittaa. Ehkä niin on paras, ettei näytä hätiköimiseltä. En ehdi enempää. Sydämelliset terveiset Kyöstiltäsi”