Rakkaimpani! ”Sitä kotonaoloaikaa oli niin vähän, ettei kerennyt keskustella kaikista. Siitä kamarista sanoit eikö anneta olla näin. On luonnollista, että tarvitset sen vaatekaapin. Ei se sovi kyökkiin kuten Kerttu ehdotti. Täytyy toki olla mihin vaatteensa panee. Mutta yhtä vaikea on minun ymmärtää, että se 100 vuotias kaappi viedään köökkiin. Sanoit, laitetaan lukot. Ei se auta, kun sitä ei pidetä lukossa ja jos on niin avaimet kaapin päällä ja laatikoissa kahvit, sokerit ym. En sano mitenkään loukatakseni, mutta minusta se on nyt ulos menossa. Mutta sinä tarvitset sen sohvan. Minä ajattelin, kun ehdotin sen poistamista, että pidät sängyt niin, että voit niissä levätä. Mutta mukavampi on sohvalla lepuuttaa jalkojaan, joten anna olla kamarissa nykyisellään, vaikka kaappihan pitäisi saada saman väriseksi toisten kanssa. Ja viekää se vanha kaappi minun huoneeseen sen sanomalehtihyllyn tilalle. Onhan se tarpeellinen sekin, vaan ilmankin tullaan toimeen. Mm. kaapin päällä voi viikon lehdet pitää.Työt ovat mielestäni edistyneet hyvin paitsi kuivausriihi, jolla olisi kiire. Sen muurauksen olisi voinut järjestää, sillä siinä pitää olla ammattimies. Jos sade rupeaisi hätyyttämään, niin pianhan pieni huone on katossa. En sanonut K:lle mitään, sillä kovin tärkeitä ovat olleet nekin työt, joihin puumiehiä on käytetty. Mutta nyt on kuivausriihi tärkein ja kiireellisin, sillä puimaan pitäisi joutua. Kesanto oli niin hyvä ja komea, että käykää nyt Vienon kanssa sitä katsomassa. Minä hänelle jo heinäkuussa sen laitaa näytin. Leikkotyö näytti myös hyvältä. Ja sali suurenmoinen. Lähtikö se Eetu pois, kun olivat Kalervon kanssa sanailleet, eikä Kalervo sitten ollut antanut rahaa ollenkaan. Se ei ollut taitavasti tehty, sillä ikävältä tuntuisi, jos hänkin kesken lähtisi. Hänellä on vikansa eikä liene hänestä enää meille, mutta ei parane talon maine (vaikka vika olisikin hänessä) jos kesken lähtevät. Älä kysele mitään vaan ilmoita minulle onko E. meillä vielä. En ehdi enempää. Anna toinen kirje K:lle. Syd. terveiset Kyöstiltäsi”