Rakkaimpani! ”Kiitos kahdesta kirjeestäsi! Olen aivan saamaton kirjoittamaan, vaikka asioita olisi sylin täydeltä. Kertun sairaus oli tosi säikäys. Kun lähdin sunnuntaina Kerttu pyysi, että voitelisin hänen jalkansa. Menimme lämpimään saunaan ja silloin näin miten ajettunut jalka oli. Asetimme heti perikamarin toiseen sänkyyn hänet ja jalka ylös. Yöllä sitten Tellervo alkoi itkeä ja herätti meidät ja kun Kerttu heräsi, hän tunsi ankaran painon sydämensä päällä ja kädet olivat aivan turrana. Kun menin hänen luokseen, en tuntenut sydämen lyöntejä ja Kertulla oli hätä. Juoksin Kainon herättämään yhdessä sitten seurasimme, vaan tuska sydämessä kiihtyi ja niin herätettiin Kalervo, joka kiireesti soitti lääkärille ja meni hakemaan. Kello 1 lääkäri tuli ja antoi ruiskeen ja heti tosin oli kiihkein tuska pois. Kandidaatti ei osannut sanoa, mikä tässä oli yli kahteen hän oli täällä ja lähtiessään antoi morfiiniruiskeen, että Kerttu nukkuisi, mutta hän ei nukkunut, oli vain horroksessa ja luuli varmaan muuttavansa pois. Meidän täytyi kutsua aamulla heti Forsman, hän ei luvannutkaan ottaa yhtään kandidaatin lääkettä vaan määräsi uudet. Hiljalleen on sydän ruvennut säännölliseksi vaan jalka on vielä kipeä, vaikka hän väliin on koettanut kävellä lääkärin luvalla.Huhtala nimittäin kävi tälläkin puolen, kun kävi karjakkoa katsomassa. Sekin poloinen. Hänellä on nyt tarkastuskarjakon paikka ja siksi hän lähtee. Nyt tuli sellainenkin ilmi, että hän seurusteli erään juopon miehen kanssa ja vei sen yöllä huoneeseensa. Siis emmehän olisi voineet häntä pitääkään, jos hän noin alhainen on. Hän aikoi lähteä pois tänään, sillä hän vaivalla pääsi ylös, vaan lääkäri kielsi nousemasta ja määräsi maata. Näin me täällä olemme yllätysten saartamina. Forsman otti 300 mk, Huhtala 80 mk ja lääkkeet, siihen meni 500 mk. Meidän olisi pitänyt ostaa lakanakangasta ja olisihan pitänyt saada kaksi täkkiäkin. En ymmärrä, miten kaiken saamme järjestymään, kun Kalervo on jo hakenut meijeritilistä apulantoihin, nauloihin ja palkkoihin. ” —