Kirje 1936-9-8, Helsinki
Rakkaat kotolaiset! ”Puhelimessa jo sanoin, ettei karjakkoasia vieläkään selvinnyt. Enkä siitä kovin pahoillani ole, sillä palkka olisi ollut 350 mk/kk. Olemmehan maksaneet enempikin, mutta maidolla on myös silloin saanut enempi. Kun olisi oikein jämerä paikkakuntalainen, niin luulishan sen menevän, jos Kerttu valvoisi hoitoa. Ehdotin kerran sitäkin, että Katri Ruostesaarelle maksettaisiin 250 mk ja järjestettäisiin harjoittelijaksi. Silloin Katri omilla varoilla voisi selvitä tietopuolisesta kurssista. Mutta Katri kai haluaa mennä kokeilemaan muualle. Eikö se Hämeen karjakko tuntisi entisissä harjoittelijoissa sopivaa. Minä kyllä soitan huomenna Ruoveden Pekkalaan ja ilmoitan puhelimella jos onnistuu. Muuten koettakoon Kerttu etsiä. Se Kerttu puuhaisi maaliskuullisen vasikan ostoa Laikkosen välityksellä 1500 markalla. Eikö Järvikylän sonnin jälkeläisiä löytyisi Nivalasta puolella hinnalla ja alle siitäkin. Ehkä ei niin hyvää enää löydy, mutta ei niillä ole niin hyvä ruokkoakaan. Karvoskylälläkin on kantakirjalehmiä ja sonneja, joten voisi niitäkin tarkastaa. Nuoliojan ja Pellonpään Matin kanssa puhua, missä on paraita. Eihän tosin 1500 mk hyvästä ole hirmuinen hinta, vaan siihen tulee lähetyskulut. Minä olen ajatellut, että Mehtälässä on ensi talvena ahtaus, niin otetaan se Mehtälän pikku sonni meille ruokolle ensi talveksi. Astutetaan sillä Villen jälkeläiset. Hoitakaa nyt se karjanhoitajien asia kunnolla. Menköön Kerttu käymään Tyhtilässä, niin sieltä voi kuulla olisiko siellä päin vapaana. En ehdi enempää eikä taida nytkään joutua tämä postiin. Sydämelliset terveiset Isältä”