IV Yhä ylöspäin 1920 – 1929

Kirjailija: Kari Hokkanen

Vuoden 1922 eduskuntavaaleissa menestyivät sekä Kallio että hänen puolueensa: maalaisliitto selviytyi voittajaksija Lex Kallio sai niin ikään äänestäjien tuen. Kyösti Kallio oli nyt poliitikko,jota ei enää käynyt sivuuttaminen pääministerin paikkaa täytettäessä — osasipa hän ruotsia tai ei. Kun Alkio lisäksi vetäytyi sivuun eduskunnasta ja vähitellen myös päivän politiikasta, Kalliosta tuli maalaisliiton tärkein johtaja.

Jo pääministerikautensa alkuvaiheessa Kallio rikkoi ennätyksen, kun hänen ensimmäinen hallituksensa ylitti pitkäikäisyydessä kaikki siihen astiset ministeristöt, muodostaessaan kolmannen hallituksensa hän teki ennätyksen myös ministeristöjensä lukumäärässä. Kallion uraa 1920-luvulla varjosti kuitenkin voimakas, julkisuudessakin puitu antagonistinen suhde kahteen puoluetoveriin, Juho Emil Sunilaan ja Lauri Kristian Relanderiin. Sunilan kanssa Kalliolla oli erimielisyyksiä, jotka koskivat maalaisliiton todellista luonnetta, syntyneessä kiistassa hän asettui vastustamaan muutosta agraristisen luokkapuolueen suuntaan.

Osaksi näiden vaikeuksien takia Kallio koki vastoinkäymisiä ja pysyi vuoden 1926 lopusta kesään 1929 sivussa hallitustyöstä. Silti hän säilytti keskeisen asemansa sekä puolueessa, eduskunnassa että talouselämässä; hänet nimitettiin Suomen Pankin johtokunnan jäseneksi vuonna 1927.

Kun maalaisliitto vuoden 1929 hajotusvaaleissa saavutti historiansa suurimman kannatuksen, menestys koitui Kallion voitoksi niin puolueensa ulkopuolisista kuin sisäisistäkin vastustajista. Hänestä tuli ensin pääministeri ja sitten myös puolueensa presidenttiehdokas ohi istuvan presidentin.

Kolmannen pääministerikautensa kuluessa Kyösti Kallio täytti 57 vuotta. Hänen fyysinen kuntonsa oli säilynyt erinomaisena, ja kun lapsetkin olivat varttuneet jo aikuisikään, hän saattoi pontevasti ja perhehuolista vapaana keskittyä entistä tiiviimmin yhteisten asioitten hoitoon.