III Tasavallan eturiviin 1917 – 1921
Kirjailija: Kari Hokkanen
Kyösti Kallion poliittinen ura alkoi kunnallisista tehtävistä. Hänen näyttönsä yhteisten asioiden hoitamisessa olivat siksi vakuuttavia, että kotiseutu näki etunsa mukaiseksi lähettää hänet — vain 31-vuotiaana — edustajakseen säätyvaltiopäiville vuonna 1904. Nuoresta maalaispoliitikosta kypsyi uudistusmielinen perustuslaillinen, joka löysi luontevasti paikkansa nuorsuomalaisen puolueen riveistä.
Hän osoitti alusta pitäen kyvykkyyttä toimia myös valtakunnallisen tason poliitikkona paneutumalla asioihin perusteellisesti, tekemällä ahkerasti työtä ja tulemalla hyvin toimeen edustajatoveriensa kanssa.
Suomen valtiollisen elämän murros 1905-1906 leimasi Kallion valtiomiesuran alkuvaihetta. Hän lukeutui säätynsä uudistusmielisiin ja kannatti yleistä äänioikeutta, yksikamarista eduskuntaa ja kansanvallan laajentamista. Kannanotot näihin kysymyksiin paljastivat hänen silloisen puolueensa epäyhtenäisyyden. Kun uusi maalaispuolue vuonna 1906 perustettiin, Kallio hetken emmittyään liittyi siihen.
Kallio erottui useimmista muista nuoren maalaispuolueen poliitikoista sekä kokemuksensa, tietojensa että kykyjensä puolesta. Niinpä hän varsin nopeasti kohosi puolueen johtoon ja toimi vuosina 1908-1916 sen puheenjohtajana. Yhdessä eteläpohjalaisen aatteenmiehen Santeri Alkion kanssa hän vaikutti ratkaisevasti maalaisliiton ohjelman, organisaation, talouden ja lehdistön muokkautumiseen. Kallion puheenjohtajakaudella maalaisliitosta kehkeytyi puolue, joka olojen vapauduttua kykeni täyttämään paikkansa yhtenä itsenäisen Suomen vastuullisista asianhoitajista.
Tämä kiihkeän poliittisen toiminnan ja työn aika sattui yksiin Kallion yksityiselämän vakiintumisen kanssa. Hänen perheensä kasvoi lopulliseen kokoonsa, ja kotitila Nivalassa vaurastua, kun uusia viljelysmaita otettiin käyttöön, karjataloutta modernisoitiin ja tuotantoa järkeistettiin tehokkaalla suunnittelulla.