VI Eheyttäjäpresidentti 1937 – 1940
Kirjailija: Kari Hokkanen
Kyösti Kallio valittiin Suomen tasavallan neljänneksi presidentiksi helmikuun 15. päivänä vuonna 1937; virkaansa hän astui maaliskuun 1. päivänä. Hänestä ja Kaisa Kalliosta tuli varsin suosittu presidenttipari.
Kallion valinta oli oikeastaan yllätys, sillä häntä ei luettu pääehdokkaisiin eikä hänen vaaliliittonsa tulos valitsijamiesvaaleissa ollut hyvä. Toisaalta hänellä ei ollut leppymättömiä vastustajia, joten hänen valintansa tyydytti jossain määrin kaikkia. Tämä tarjosi Kalliolle otollisen lähtökohdan ryhtyä toteuttamaan presidenttikautensa päätehtävää: hän tahtoi eheyttää Suomen kansan ja sovittaa sen vastakohtaisuudet.
Eheytystyö onnistui hyvin. Kallion tuella ja myötävaikutuksella aloitettiin uudenlainen ja verraten menestyksekäs hallitusyhteistyö keskustan ja sosiaalidemokraattien välillä. Hallituksen politiikka tähtäsi köyhimpien kansankerrosten elintason kohentamiseen, minkä uskottiin lievittävän yhteiskunnallisia vastakohtaisuuksia. Presidentti vaikutti myös kielisovun edistymiseen ja toivoi, että äärioikeistolaisen puolueen lakkauttaminen tukisi eheytystä. Hän matkusti ahkerasti eri puolilla Suomea ja piti innostavia puheita kansallisen sovun ideologiastaan.
Kallion presidenttikausi osui suurpoliittisesti synkkiin aikoihin. Myönteisestä alusta huolimatta ulkopolitiikka ajautui törmäyskurssille, joka lopulta johti talvisotaan. Presidentti joutui vastaamaan sodanaikaisista tehtävistään vastikään vaikeasta sairaudesta toipuneena. Sodan rasitukset ja pettymykset mursivat seuraavana kesänä lopullisesti hänen heikentyneen terveytensä. Vaikka Kallio kykeni ankarin ponnistuksin vielä selviytymään häntä kohdanneesta halvauksesta, hän joutui marraskuussa 1940 luopumaan tehtävistään valtakunnan johdossa.
Pidetyn ja arvostetun talonpoikaispresidentin kuolema Helsingin rautatieasemalla joulukuun 19. päivän iltana järkytti syvästi koko kansaa, ja se on kirjautunut historiaamme yhtenä sen murheellisimmista hetkistä.