V Taipui, ei taittunut 1930 – 1936
Kirjailija: Kari Hokkanen
Maailmanlaajuisen talouslaman vyöryminen Suomeen synnytti kansanliikkeitä, jotka kaatoivat Kallion kolmannen hallituksen.
Tästä alkoi vajaan seitsemän vuoden pituinen ajanjakso, jolloin Kallio koki pitkän poliittisen uransa kirvelevimmät tappiot. Hän taisteli ensin kommunismia vastaan, mutta ei voinut mennä mukaan fasistissävyiseen liikehdintään ja joutui väistymään hallituksen johdosta. Hänet asetettiin puolueensa presidenttiehdokkaaksi, mutta oikeistoradikalismin paineessa yritys ei onnistunut. Populistinen pulaliike saavutti varsinkin Kallion kotiseudulla suurta kannatusta ja murensi pohjaa siltä työltä, jota Kallio oli vuosikymmeniä Kalajokilaaksossa tehnyt. Nyt hänen henkilökohtainen kannatuksensa laski jyrkästi.
Kilpailu maalaisliiton sisällä jatkui, ja 1930-luvun alussa voitolla oli Sunila. Kallio kärsi muitakin kiusallisia tappioita: hänen tähdellisenä pitämänsä kieltolaki kaatui ja Suomenmaa, hänen »oma» lehtensä, joutui lopettamaan.
Kivimäen hallituksen pitkä kausi merkitsi tavallaan suomalaisen parlamentarismin alennustilaa. Maan kokenein parlamentaarikko Kallio koki tilanteen raskaana, ja hänen poliittinen uransa oli jo vähällä katketa. Kannatus kuitenkin riitti pitämään hänet eduskunnassa, ja hänen kokemustaan tarvittiin edelleen eduskunnan puhemiehen arvostetussa tehtävässä. Kallio säilytti asemansa vahvana myös talous- ja järjestöelämässä.
Kun olot maassa normalisoituivat 1930-luvun puolivälin jälkeen, Kallio palasi poliittisen elämän huipulle. Vaikka hänen historiallinen avauksensa keskustan ja vasemmiston hallitusyhteistyöstä ei Svinhufvudin vastustuksesta johtuen ehtinyt vielä toteutua, hän oli aloitteellaan luonut edellytykset valinnalleen tasavallan presidentiksi.